HDPE (High-Density Polyethylene) tunnetaan erinomaisesta kemikaalinkestävyydestään, mikä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi sitä käytetään laajalti teollisuuspakkaussovelluksissa. Se kestää erilaisia happoja, emäksiä ja joitain muita yleisiä kemikaaleja, joten se sopii tuotteiden, kuten pesuaineiden, puhdistusaineiden ja teollisuuskemikaalien, pakkaamiseen. Esimerkiksi HDPE-harjatut pullot kestävät heikkoja happoja, kuten etikkahappoa ja kloorivetyhappoa, sekä emäksiä, kuten natriumhydroksidia. Niiden kestävyys voimakkaampia tai aggressiivisempia kemikaaleja vastaan voi kuitenkin vaihdella. Erittäin väkevät hapot tai vahvat hapettimet, kuten rikkihappo tai typpihappo, voivat hajottaa materiaalia ajan myötä, mikä johtaa pullon rakenteen heikkenemiseen tai vaurioitumiseen. Pitkäaikainen altistuminen tietyille kemikaaleille voi johtaa värjäytymiseen, pinnan haurastumiseen tai turpoamiseen.
HDPE-harjatut pullot kestävät hyvin öljyjä, voiteluaineita ja tiettyjä liuottimia, jotka ovat yleisiä teollisissa sovelluksissa. Suuritiheyksinen polyeteenirakenne kestää öljyn imeytymistä, joten nämä pullot sopivat moottoriöljyjen, hydrauliöljyjen, polttoaineiden ja muiden öljypohjaisten tuotteiden varastointiin. Tämä ominaisuus on ratkaiseva aloilla, kuten auto-, kone- ja energiateollisuudessa, missä astioiden on kestettävä säännöllinen altistuminen öljyille ja rasvalle huononematta. HDPE kestää kohtuullisesti monia liuottimia, kuten alkoholeja, estereitä ja ketoneja, joita käytetään usein laboratorioissa ja kemiallisissa prosesseissa. HDPE voi kuitenkin olla vähemmän vastustuskykyinen tietyille liuottimille, erityisesti niille, joilla on korkea polaarisuus tai aromaattiset rakenteet, kuten tolueeni, ksyleeni ja bentseeni. Nämä liuottimet voivat aiheuttaa HDPE:n pehmenemistä, turpoamista tai jopa hajoamista ajan myötä. Sovelluksissa, joissa käytetään aggressiivisia liuottimia, on suositeltavaa joko rajoittaa altistumista tai harkita vaihtoehtoisia materiaaleja, kuten polypropeenia (PP) tai fluoripolymeerejä, jotka tarjoavat erinomaisen kemiallisen kestävyyden ankarissa liuottimissa.
Vaikka HDPE-harjatut pullot tunnetaan vahvasta kemikaalien ja öljyn kestävyydestään, materiaalin yleiseen suorituskykyyn voi vaikuttaa altistuminen äärimmäisille lämpötiloille. HDPE toimii hyvin laajalla lämpötila-alueella, käyttölämpötila-alueella noin -100 °F - 120 °F (-73 °C - 49 °C). Pitkäaikainen altistuminen korkeille lämpötiloille voi kuitenkin heikentää materiaalin kemiallista kestävyyttä ja mekaanista lujuutta. Korkeissa lämpötiloissa HDPE voi pehmetä, mikä johtaa muodonmuutokseen tai rakenteellisen eheyden menettämiseen, erityisesti altistuessaan kemikaalille. Sitä vastoin erittäin matalissa lämpötiloissa HDPE pysyy jäykkänä, mutta voi muuttua hauraammaksi ja alttiimmaksi halkeilulle jännityksen alaisena. Käyttäjien on tärkeää varmistaa, että HDPE-harjattuja pulloja käytetään valmistajan suosittelemien lämpötilarajojen sisällä, erityisesti teollisuudessa, joissa esiintyy sekä korkeita lämpötiloja että altistumista kemikaaleille. Jos vaaditaan korkeampaa lämpötila-aluetta, materiaalit, kuten polyeteenitereftalaatti (PET) tai polypropeeni, voivat olla sopivampia näihin erityisiin sovelluksiin.
HDPE-harjattujen pullojen pitkäaikainen kestävyys riippuu suurelta osin niiden ympäristötekijöiden yhdistelmästä, joille ne altistuvat, mukaan lukien kemiallinen kosketus, lämpötilan vaihtelut ja fyysinen rasitus. Tyypillisissä olosuhteissa HDPE toimii luotettavasti ajan mittaan, varsinkin kun sitä käytetään teollisuuskemikaalien tai öljyjen lyhytaikaiseen varastointiin. Pitkäaikainen altistuminen aggressiivisille kemikaaleille, kuten vahvoille hapoille, klooratuille liuottimille tai korkeille lämpötiloille, voi kuitenkin johtaa materiaalin asteittaiseen hajoamiseen. Tämä voi ilmetä pinnan halkeiluna, hauraudena tai pullon lujuuden heikkenemisenä, mikä lopulta heikentää sen tehokkuutta sisältää herkkiä tai vaarallisia materiaaleja. HDPE:n UV-valonkestävyys on suhteellisen alhainen verrattuna muihin materiaaleihin, ja pitkäaikainen altistuminen auringonvalolle tai UV-säteilylle voi aiheuttaa pinnan hajoamista, mikä johtaa halkeiluihin tai värin muuttumiseen.
